Turun vanhan kirjastotalon ovi käy jälleen. Juhani Ervasti saapuu aamu toisensa jälkeen musiikkikirjastoon soitinlaukku selässään. Ervasti harjoittelee 5–10 tuntia viikossa, ja hän tarvitsee kirjaston soittohuonetta säännöllisesti. Musasto kysyi Ervastin harrastuksesta lisää.
***
Juhani Ervasti, millaiseen tarpeeseen soittohuone on tullut Sinulle?
– Kerrostalossa asuvana varsinkin saksofoni on soitin, jonka ääni voi harjoittelussa häiritä naapureita liiaksi. Vaikkakaan soittamista ei suorastaan kielletä asunto-osakeyhtion säännöissä normaalin asumisrytmin mukaan päiväsaikaan. Soittohuoneessa harjoittelun vaatimat toistot on huomattavasti huolettomampaa toteuttaa kuin kotiympäristössä. Samoin harjoittelun aiheuttamat musikaaliset virheet eivät toivottavasti täällä aiheuta kenellekään verenpaineen nousua.
– Varsinkin nyt kun olen siirtynyt 65 täytettyäni eläkkeelle, ei Turussa ole kovin helppoa löytää soittoharrastukselle sopivaa paikkaa. Työssä ollessani sain soitella työnantajan sosiaalitiloissa iltaisin työajan jälkeen. Ilman soittohuonetta ei edes vähäisen soittotaidon vaatimaa ylläpitoa ole helppo toteuttaa kerrostaloympäristössä.
Miten sait tietää soittohuoneesta?
– Olin etsimässä jonkin amerikkalaisen jazzkappaleen nuotteja musiikkiosastolla, kun kuulin jonkun soittavan pianoa lähistöllä. Kun kysyin, missä täällä on menossa konsertti, sain vastaukseksi että kirjastossa on varattavissa soittohuone tunniksi kerrallaan. Sieltä se pianonsoitto kuului ja se kuulosti todella hyvältä, tosin melko vaimealta kirjaston tiloissa. Vaikutelmaksi jäi ainakin tuon soittajan osalta miellyttävä, hiljainen, taustamusiikki!
Mitä instrumentteja soitat musiikkikirjastossa?
– Itse soitan (tai ainakin harjoittelen soittamista) altto- ja tenorisaksofonia sekä huilua. Puupuhaltimet, kuten puhaltimet yleensä, vaativat päivittäistä harjoittelua edes jonkinlaisen taidon ylläpitämiseksi. Tunti päivässä jollakin instrumentillani antaa pienen mahdollisuuden myös kehittää taitoani. Siksi myös olen valinnut instrumenteiksini huilun ja saksofit, sillä niillä kaikilla on viritysasteesta riippumatta lähes identtinen sormitus.
– Soitin aikaisemmin myös klarinettia, mutta sen poikkeava sormitus häiritsi huilua ja saksofoneja, joten siirryin soittamaan pelkästään näitä instrumentteja. Toki klarinetissa olisi tosi makea ääni, mutta kaikkea ei varsinkaan enää vanhalla iällä ole mahdollista tavoittaa. Motoriikka monelle instrumentille olisi harjoiteltava alle kaksikymppisenä!
Kuinka usein varaat soittohuoneen käyttöösi?
– Jos oma aikani antaa myöten ja jos soittohuoneessa on tilaa, pyrin varaamaan soittovuoron kerran päivässä. Teen varauksen aina edellisenä paivänä ollessani soittamassa. Jos huone ei ole vapaa, siirrän oman varaukseni aina seuraavaan vapaaseen vuoroon. Eläkeläisenä en ole kovin nirso aikatauluille. Varsinkin aamuajat tuntuvat olevan helposti vapaita.
Olet saanut soittohuoneeseen yleisöäkin.
– Kerran ollessani soittamassa ovi avautui ja ovesta kurkisti nuori Aasiasta kotoisi oleva nuori mies. Hän kysyi, voisiko kuunnella hetken huiluni soittoa. Minulla taisi olla musikaalisesti ns. parempi päivä tai sitten kappaleet olivat minulle jo niin tuttuja, että pystyin keskittymään äänen muodostamiseen (soundiin) ja vireen tarkkuuteen. Hetken kuunneltuaan nuorukainen kiitti ja kertoi menevänsä luennolle. Sen verran keskustelimme soiton lomassa että sain tietää nuorukaisen olevan vietnamilainen opiskelija Turussa.
Miten kauan olet soittanut?
– Taitotasooni nähden liian kauan! Aloitin jo alle kymmenvuotiaana nokkahuilulla. Varsinaisten ammattiopintojen aikana en sitten enää soittanut mitään instrumenttia.
– Valmistuttuani teknikoksi ajattelin että hankin itselleni huilun. Silloin ei nykyisen tapaisia ja hintaisia oppilassoittimia ollut ilmeisesti Suomesta saatavissa, sillä huilu jonka Helsingissä erään musiikkiliikkeen loppuunmyynnistä huomasin, maksoi tosi suurella alennuksella vastavalmistuneen teknikon bruttokuukausipalkan. Eli siihen ei ollut silloin varaa!
– Myöhemmin jatkoin vielä opiskelua. Jatko-opintojen aikana hankin kunnollisen tenorinokkahuilun. Sillä soiteltiin sitten lähinnä vain lastenlauluja lasten ollessa pieniä. Ja niitäkin melko vähäisessä määrin.
– Vasta noin viisikymppisenä oli omasta mielestäni varaa hankkia ensimmäinen kunnon huilu. Sitä on sitten seurannut klarinetti ja saksofonit.
Millaista muusiikin koulutusta olet saanut?
– Varsinaista musiikin koulutusta en ole keskikoulun musiikkiopin tuntien lisäksi koskaan saanut. Jollei sitten oteta lukuun ajanjaksoa jossa yritin opetella viulunsoittoa noin 12 – 13 vuotiaana. Valitettavasti opettaja kuoli noin vuoden kuluttua soittoharjoittelun aloituksesta. Paikkakunnalla ei ollut helppoa saada toista opettajaa, joten se instrumentti jäi sitten siihen. Taisin vastata isälleni jotain siihen tyyliin että, ehkä en tapa toista opettajaa enää, isäni kysyessä haluanko hänen etsivän uuden opettajan viulunsoitolle.
– Myöhemmin nykyisten puhaltimien kanssa olen ottanut jonkin verran soittotunteja täällä Turussa. Maksimissaan tunti viikossa. Yleensä kuitenkin noin kerran kahdessa viikossa. Kesäaikana ei ole yleensä ollut tunteja ollenkaan.
Millä tavoin harjoitat soittotaitoasi? Millaisia harjoituksia teet?
– Harjoittelu koostuu lähinnä balladityyppisistä, ei kovin vaikeita sormituksia sisältävistä kappaleista. Enimmäkseen soittelusta omaksi iloksi. Suomalaiset tangot ja amerikkalainen vanhahko iskelmä ja jazzballadit ovat suosikkejani. Samoin jouluaikaan meille niin tutut ja haikeat joululaulut.
– Jos haluaisi todella kehittyä nopeasti täytyisi ottaa jokin huilua tai saksofonia tukeva koulutusohjelma käyttöön. Niitähän olisi esimerkiksi kirjaston soitinkohtaiset hyllyt pullollaan. Se vaatisi kuitenkin jonkin opettajan mukaan ottamista, sillä noiden etydien soittaminen ja varsinkin sormitusten eri variaatiot vaatisivat jonkun todellisen osaajan antamia neuvoja.
– Oma harjoitteluni on keskittynyt lähinnä rytmiikan ylläpitämiseen ja taustanauhan kanssa soittamiseen.
Käytät apuna iPodia. Miten toimit iPodin kanssa?
– Taustanauhat on tallennettu iPodiini. Yleensä olen hakenut jonkin mielenkiintoisen kappaleen Toivelaulukirjasarjasta tai jostakin muusta nuottikokoelmasta. Tuon nuotinnuksen olen sitten siirtänyt nuotti nuotilta Encore-nuotinnusohjelmaan (saman asian voisi tehdä Finalella tai Sibelius-nimisellä ohjelmalla). Encorella tehdyt pianosäestyksen ja soolo-osuuden olen siirtänyt Band-in-a-Box -ohjelmaan MIDI-muodossa. Viimeksi mainitulla ohjelmalla voi vielä soinnutukseen sovittaa johonkin kappaleeseen sopivaan tyylilajiin. Samoin sillä saa rummut yms. taustabändin ainekset kasaan.
– Tuon edellä mainitun “sekamelskan” saa samalla tietokoneohjelmalla muokattua MIDI-muotoon, jolloin sen voi tallettaa iTunes-ohjelman kautta mp3-muotoon ja sopivaksi iPodiin harjoittelua varten.
– Suurin puute tässä menetelmässä on se, että harjoittelussa ei voi vaihdella tempoa. Ainakin minulla on uuden kappaleen sormituksen ja motoriikan kanssa sen verran vaikeuksia että aloittaminen hitammalla tempolla tekisi terää. Nyt putoaa alkuun liian helposti pois uudesta ja tuntemattomasta kappaleesta kun sormituksen motoriikka tulee vaikeammaksi.
– Samoin MIDI-muotoisen esityksen mahdollistama esim. soolon tai muun instrumentin poiskytkeminen ei iPodilla onnistu.
– Tietokoneeseen olisi mahdollista kytkeä jokin MIDI-soitin, jolla noita temppuja olisi mahdollista tehdä. Kaikista käyttämistäni kappaleista on olemassa aina myös MIDI-muotoinen tallenne.
Millaista palautetta haluat antaa soittohuoneesta?
– Soittohuone on ainakin minulle ollut todella kullanarvoinen “verovaroilla” aikaansaatu etu! Vielä kun soittohuoneessa olisi tietokone ja siinä MIDI-soitin voisi yksinpuurtajan harjoittelun saada vieläkin helpommaksi. Tosin mikään ei estä ottamasta mukaan omaa tietokonetta, joten tässäkin on kysymys enemmän omasta mukavuudenhalusta. Oma läppäri painaa soittimen lisäksi liikaa, joten sen mukaanotto jää tekemättä.
– Muuten minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa soittohuoneesta. Jokin valaisin tai jokin rakenne tosin aiheuttaa pienen resonanssin ainakin huilulla jossakin B1 – C2 – D2 alueella. Mutta vastaavia resonansseja löytyy miltei kaikista tiloista, joissa olen harjoitellut. Joissakin tuo resonanssi on ollut jopa häiritsevä. Täällä se ei ole minua häirinnyt. Uskon että tuo sama resonanssi löytyy myös pianolla soitettaessa. Onko joku muu huomannut saman?
Toimitus ja valokuva: Tuomas Pelttari
(Tämä juttu on julkaistu alun perin Vaski-kirjastojen Musasto-blogissa. Julkaisemme sen myös täällä Musiikkibasaarissa hyvänä esimerkkinä siitä, mitä palveluita musiikkikirjastot voivat nykypäivänä tarjota.)
***
Ajanvaraukset
Soitto- ja lauluhuone on käytössäsi kirjastokortilla. Voit tehdä varauksen musiikin neuvonnasta. Musiikkikirjasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa, osoitteessa Linnankatu 2. Voit myös soittaa neuvontaan (02 2620 658) tai lähettää sähköpostia (musiikkikirjasto@turku.fi). Lisätietoja saat Musastosta. Tervetuloa kirjastoon!