Etsivä kirjastonhoitaja paljastaa
Etsivä kirjastonhoitaja, Lea Tastula, kirjoittaa arkisista hakutilanteista sekä elämästä Tampereen pääkirjaston musiikkiosastolla. Tällä kertaa etsivän haussa on tamperelainen kaunotar.
***
Mies tuli kirjastoon palauttamaan cd-levyjä, pistäytyi samalla reissulla musiikkiosastolla ja leväytti eteeni paperin. ”Sitten olis tämmönen. Tää tiedustelu tuli Oulusta Tampere-seuraan, mutta ei siellä kukaan tunne tätä laulua. Mää en tiedä tästä yhtään enempää, mää oon vaan välittäjä”, hän totesi.
Kun mies meni Tampereella naisiin
Paperissa luki näin: 
Lukaisin paperin ja kiinnostuin heti tarinasta. Laulua en tunnistanut, mutta koska olen koonnut luetteloa Tampere-aiheisesta musiikista, ajattelin, että tämän laulun pitäisi olla luettelossa tai se pitäisi lisätä siihen, jos se ei siellä vielä ole. Kerroin välittäjälle tästä luettelosta, johon on kerätty tietoja sävellyksistä, jotka jollakin tavalla liittyvät Tampereeseen. Sävellykset ovat luettelossa aakkosjärjestyksessä niiden nimien mukaan. Myös alkusanat mainitaan, jos sävellyksessä on sanat ja jos ne on saatu selville. Luettelossa ei ole omaa hakujärjestelmää, mutta selaimen haku- tai etsi-toiminnolla siitä voi etsiä merkkijonoja tai sanoja. Tässä tapauksessa ongelmana oli, että laulun nimeä tai alkusanoja ei tiedetty. Ihan arvaamalla kokeilin, löytyisikö luettelosta tyttöjä (tyt) ja löytyihän niitä tyttöjä ja tyttäriä ja tyttösiä: esim. tytär Hervanta, Hopealinjan tyttö, Pispalan tyttö, maalaistyttö, Tampereen tyttö, Pyynikin tyttö. Mikään näistä tytöistä ei kuitenkaan tuntunut kuuluvan tähän lauluun.
Koska arvioin, että asia ei selviä hetkessä, otin välittäjän yhteystiedot, ja sovimme, että ilmoitan hänelle, jos jotain selviää. En ehtinyt paneutua asiaan ennen kuin seuraavana aamuna. Töihin tultuani avasin koneen ja hetken mielijohteesta googlasin fraasin ”lainatut luutkin”; ajattelin, että se on todella omituinen sanapari eikä esiintyne muualla. Enkä ollut uskoa silmiäni: yksi erittäin lupaava viite löytyi! 
Takk, Reidar!
Klikkaus ja huomasin olevani Pohjois-Norjassa! Viite vei minut norjankieliseen artikkeliin Sanger fra Varanger, jonka on kirjoittanut Reidar Bakke ja joka on julkaistu 29.11.2012 Norsk-Finsk forbundin eli Norjalais-suomalaisen liiton sivuilla. Artikkeli käsittelee 1800-luvulla Varangille muuttaneiden suomalaisten lauluperinnettä. Artikkelissa annetaan joitakin esimerkkejä suomalaisperäisistä lauluista: lastenlauluista, maallisista lauluista (verdslige sanger) ja hengellisistä lauluista. Maallisista lauluista esimerkkinä on laulu Tampereen neito hellä eli Den milde møy i Tammerfors, joka on tallennettu Valdemar Kariselta (s. 1916). Hän oli oppinut laulun Baker-Majki-nimiseltä naiselta. Tekstin alkuperä on tuntematon. Artikkelin kirjoittaja arvelee, että laulua on laulettu samalla melodialla kuin esimerkiksi balladia Akseli ja Hilda. Nuottia laulusta ei artikkelissa ole, mutta suomen- ja norjankieliset sanat kyllä.
Kun laululle nyt oli löytynyt jokin nimi ja alkusanatkin, etsin sitä kirjaston omasta tietokannasta. Täytyyhän laulun löytyä jostain Suomestakin, kun Norjassakin se tunnetaan! Sanoilla ”Tampereen” ja ”neito” löysin kolme laulua. Näistä jokainen alkaa eri sanoilla.
Kirjassa Laululipas : Suomen laajin todellinen kansanlaulukirja : Jälkimmäinen osa (1931) on laulusta vain sanat. Tarina on sama, mutta lainattuja luita ei mainita: 
Kirjaan Evakkolauluja (1994) on kerätty lauluja, joita evakot lauloivat evakkoleireillä Ruotsissa. Kirjan ovat julkaisseet Kolarin, Muonion ja Pajalan kunnat. Sen ovat toimittaneet Kaija Hiilivirta ja Riitta Lenkola. Lauluista on kirjassa vain sanat, ei nuotteja. Helmi Vähäsarjan lauluvihosta kirjaan on otettu laulu Tampereen neito, jonka sävelmästä ei ole tietoa. Laulu alkaa samaan tyyliin kuin muutkin Tampereen neidot, mutta tarina jää pahasti kesken. Laulu alkaa: ”Mun muistuu mieleni tuo neito Tampereen”. Tarina päättyy kohtaan, jossa neito vastaa: ”Ei ole tapa se, että neito Tampereen vie pojan sisälle”. Karmea totuus jää paljastumatta!
Kiitos, Markukset ja Heli!
Sitten, sokerina pohjalla, on jäljellä viimeinen ehdokas: Lauluttoman lännen lauluja : kansan muistamaa musiikkia Laitilasta (2009). Tähän nuottiin on kerätty laitilalaisen perinteenkerääjän Markus Siltamäen muistiin merkitsemiä lauluja: piirileikkilauluja, muita tanssilauluja, balladeja ja kertovia lauluja. Laulut on nuotintanut Markus Rantanen ja julkaisun on toimittanut Heli Laaksonen. Tämä julkaisu innostaa tutustumaan vanhaan lauluperinteeseen. Siitä löytyy myös Tampereen neito(sanat, melodianuotinnos ja sointumerkit): koko tarina, 12 säkeistöä. Ja tuntomerkit täsmäävät: on silkkipuku, peruukki, tekohampaat, lasisilmä ja ”lonkkatyynyt” (laulun muissa versioissa niiden tilalla ovat ”toppatyynyt” ja ”sohvatyynyt”). Tampereen neidon maine on kiirinyt myös etelän suuntaan!
Tampereen neito (lähde: Lauluttoman lännen lauluja : kansan muistamaa musiikkia Laitilasta)
1. Se ilta ihanainen viel säilyy muistissain, kun neidon Tampereella ens kerran kiinni sain.
2. Se neito oli kaunis, solakka varreltaan, oli silkkipuku yllään ja huntu kasvoillaan.
3. ”Halloo” minä huusin hälle, ja hän nöyräst kumarsi. Ja noin viisi minuuttia hän minut hurmasi.
4. Ja niin kuin unissani rinnalla astelin. Oi nauti, nauti rinta seurasta enkelin.
5. Hän vihdoin mulle lausui: ”minua nukuttaa”. Minä pyysin: ”enkö myöskin sisälle tulla saa?”
6. Hän kainoellen vastas: ”Ei ole tapa se, et tytöt Tampereella vie pojan sisälle.”
7. Mutt vaikk hän ensin kielsi, niin laski kuitenkin. Ja hänen huonettansa ympäri silmäilin.
8. Hän viittas mulle sängyn: ”Vois käydä nukkumaan.” Ja itse myöskin riisui pois silkkipukuaan.
9. Hän tukkans sekä hampaat pöydälle asetti ja suuret lonkkatyynyt lanteiltaan irroitti.
10. Ja lasisilmä myöskin pöydälle vierähti. Minä jo kauhuissani ovelle hyppäsin.
11. Ja tuon silkkipuvun kanssa tuo enkel haihtui pois. Ken tuota kaljupäätä nyt enää lempiä vois.
12. Sen vannon, etten koskaan kiinni ota, piruvie. Neidoilla Tampereella lainatut luutkin lie.
Norjalaisessa artikkelissa mainitaan mahdollisena melodiana balladin Akseli ja Hilda melodia. Tarkistin Anneli Asplundin kirjasta Balladeja ja arkkiveisuja : suomalaisia kertomalauluja, millaisella melodialla tätä balladia on laulettu. Asplundin kirjassa on melodiasta neljä vähän erilaista versiota, mutta melodia on eri kuin nuotissa Lauluttoman lännen lauluja. Tampereen neitoa on ilmeisesti laulettu ainakin kahdella eri melodialla.
Olen nyt lisännyt norjalaisversion ja laitilalaisversionTampere-aiheista musiikkia –luetteloon. Ne kaksi muuta versiota, joissa lainattuja luita ei mainita, olivatkin luettelossa jo ennestään.
Ehkä tämä laulu ei ole se laulu, josta Tampere haluaisi tulla tunnetuksi, mutta nyt, kun laitilalaiset ovat julkaisseet siitä kunnon nuotinnoksenkin,Tampereen neito ei pääse enää unohtumaan.
Lea Tastula / Tampereen kaupunginkirjasto – pääkirjaston musiikkiosasto 8/2014. Juttu on julkaistu myös Tastulan blogissa PIKI-verkkokirjastossa.